Tässä sanalista artikkelista jossa käsiteltiin syntaksia!
Syntaksi: Lauseoppi. Keinoja mm.
sanajärjestys, taivutus ja kongruenssi.
Subjekti: Tekijä
Attribuutti: Lauseenjäsen,
substantiivin välitön määrite. Tarkentaa millainen substantiivi
on tai mitä ominaisuuksia siihen liittyy. Iso sumen kielioppi ei
käytä tätä nimitystä vaan substantiivin määritykset ja
täydennykset lasketaan substantiivi- eli nominaalilausekkeeseen (NP)
- Adjektiiviattribuutti – Adjektiivi tai adjektiivisesti käytetty sana, jonka sija tai luku on yleensä sama kuin pääsanalla* Näetkö nuo punaiset autot
- Appositioattribuutti – Substantiivi tai substantiivinen pronomini, joka on pääsanansa yhteydessä taipumattomana tai sen kanssa samassa sijassa ja luvussa. Näitä ovat esimerkiksi arvonimet* Kenraali Nanonano näki alokas Möttösen pyllyvaon vilkkuvan liian löysistä housuista
- Genetiiviattribuutti - Substantiivi tai substantiivinen sana, joka ei ole nominatiivissa eikä kongruoi pääsanan kanssa* Pojan maja muodostui lakanasta* Pöydän päällä oli talouspaperia
Syntaktinen funktio:
Valenssi: Sanan ominaisuus.
Edellyttää syntaktiseen ympäristöönsä muita sanoja.
Dependenssi: Riippuvuutta
toisesta sanasta
Finiittiverbi: Persoonamuotoinen
verbi
Nominaalinen jäsen: lauseen osa
(lauseke) jonka keskeisenä osana on yleensä substantiivi.
Yksinkertainen lause: Lause
jossa ei ole osina (lauseenjäseninä) muita lauseita.
Upote: Upotetut lauseet, esim
relatiivilauseet että jotta koska jne
Matriisilause: päälause
Syntagma: lauseita joista
puuttuu finiittiverbi, vaillinainen lause. Esim tervehdykset,
otsikot, mainoslauseet jne
Tekstuaalisesti elliptinen:
lauseenjäseniä jää pois, mutta konteksti antaa tarpeeksi
tulkintainformaatiota.
Ortografinen lause: Yhdestä tai
useammasta lauseesta koostuva jakso, joka päättyy: . ! ?
Puhunto: Yhtäjaksoinen puheen
pätkä, jolla on fyysisesti todettavat rajat
Puhunnoksen rajat: Saman puhujan
puheen (yleensä) lyhyet tauot, tai pidemmät hiljaisuudet.
Intonaatiokontuuri:
yhtäjaksoinen sävelkulkukokonaisuus
Intonaatiojakso: Yhtäjaksoinen
sävelkulkukokonaisuuden alainen puhunnos
Makrosyntagma: maksimaalisen
laaja syntaktisten suhteiden koossa pitämä verkosto
Generatiivinen transformaatioteoria:
kuvaus joka kattaa, eli generoi kielen kaikki kieliopilliset lauseet,
mutta ei yhtään epäkieliopillista eli kielenvastaista lausetta
dimensio: Ulottuvuus/koko mitta
taivutusparadigma: sanan
taivutusmuotojen kokonaisuus, muotosarja
Konstituentti: Yhden tai
useamman sanan muodostamia yksiköitä, joilla on jokin tehtävä
sitä suuremmassa kokonaisuudessa johon ne kuuluvat
Struktuaalinen syntaksi: Selvittelee
lauseen rakennehierarkiaa, sen muodostimia eli kontituentteja
operationaaliset testit: Testejä
jotka perustuvat sanojen jakaumaan eli ympäristöihin, joissa sanat
voivat esiintyä:
Substituutio → Korvaus
permutaatio → Siirto
Sanoja siirrellään tai vaihdellaan ja
tutkijan kieli-intuitiolla tarkastellaan oliko muutos merkittävä
vai ei.
Konstituenttianalyysi: Perustuu
esimerkkilauseiden jakamiseen osiinsa
Distribuutio:
jakauma, jakautuminen
Endosentrinen konstruktio:
Konstruktiossa yhden muodostimen jakauma on sama kuin koko
konstruktion. Kyse on pääsanoista ja niiden määritteistä.
Eksosentrinen konstruktio:
Konstruktio jossa kumpikaan muodostin ei käyttäydy samoin kuin koko
konstruktio, vaan ovat kokonaisuuden tasavertaisia komponentteja.
Käytetään myös nimitystä neksus.
Noodi:
Jokainen puukuvaimen (eli puumaisen kaavakuvion) haarautuma
Diskontinuaalinen: Epäjatkuva
Notaatio: Merkintätapa, esim
”hakasulkunotaatio”
