Diskurssintutkimusta ala Pekka Pälli

Tämä teksti on sellaisenaan lainattu Pekka Pällin sivuilta, mielestäni siina on ytimekkäästi selitetty sanoja: http://www.elisanet.fi/pekpalli/diskurssi.html 

Diskurssintutkimuksen alan termien määritelmiä

dialogipartikkelit ks. diskurssipartikkelit

dialogisuus

• kielen dialogisuudesta puhuttaessa korostetaan kielenkäytön ja kielellisen merkityksen olevan ihmisten – kielenkäyttäjien – välistä toimintaa. Vuorovaikutus ulottuu kaikkiin teksteihin ja puheisiin, myös näennäisesti monologiseen kielenkäyttöön. (Kielen dialogisuudesta esim. Bahtin, Vološinov, Linell.)

diskurssi

• yleisellä tasolla mikä tahansa kielen (todellinen) käyttö (puhuttu tai kirjoitettu kieli)
• toiselle viestimisen tapahtuma
• kielen käyttö sosiaalisessa kontekstissa
• sosiaalisissa käytännöissä rakentuva ja sosiaalista todellisuutta rakentava merkityssysteemi
• lausumien systeemi, joka rakentaa objektin

diskurssianalyysi

• kielen analysoiminen lausetta laajempina yksikköinä
  • kontekstina jokin kielellinen yksikkö, konkreettinen teksti
  • kontekstina teksti ja sosiaaliset käytänteet
• kielen analysoiminen osana sosiaalista kontekstia

diskursiivisuus

• puhemaailmassa tapahtuvaa asioiden tuottamista, muuntelua jne., todellisuuden, yksilön, yhteiskunnan ja kulttuurin kiinnittyminen kielenkäyttöön, diskursseihin. Puhe esim. diskursiivisesta maailmasta viittaa siihen, että todellisuus ei ole joukko lukkoonlyötyjä totuuksia, faktoja, ilmiöitä, todellisia asiaintiloja, vaan todellisuutta tuotetaan jatkuvasti diskursseissa (ja diskursiivisesti).
• Diskursiivisuuden käsitteeseen kuuluu ajatus vuorovaikutuksesta (sosiaalisuudesta), kielen ajatellaan aina olevan dialogista.

diskurssihistoriallinen analyysi

• (Wodak) analyysimenetelmä (ja koulukunta), jossa pyritään huomioimaan tekstikontekstin lisäksi myös laajempi tekstin syntymään ja tulkintaan vaikuttava konteksti, kaikki se mikä tekstistä myös ulkoisesti on mahdollisuus tietää

diskurssipartikkelit

• (discourse markers) esim. no, ai, hei, jne. Puheessa erilaisissa tehtävissä toimivia "täytelisäkkeitä", jotka esim. kytkevät lausumia toisiinsa tai erottavat lausumien osia, ja joiden avulla myös tekstissä tehdään siirtymiä esim. fokuksen suhteen. Voivat myös osoittaa esim. puhujan suhtautumista puheena olevaan jne.

fokus, fokalisaatio

• näkökulma tekstissä (esim. lauseessa tai ilmauksessa), painopiste, joka toteutetaan esim. painottamalla. Informaation tärkein kohta, uusi asia. Fokalisaatio yleisesti: uuden asian esittämisen keinot. (Ks. teemarakenne.)

funktionaalisuus

• (funktionaalinen kielikäsitys) diskurssintutkimuksen näkökulma kieleen on funktionaalinen. Funktionaalisuus korostaa kielen olevan ensisijaisesti sosiaalinen ilmiö ja vuorovaikutuksen väline. Vastakohtana funktionaalisuudelle on formalistinen kielikäsitys, jossa kieli nähdään mentaalisena ja koodimaisena, formalistinen kielitiede kuvaa ennen kaikkea kielen muotoa.

identiteetti

• diskurssissa tuottuva minä, joka voidaan määritellä väljästi esimerkiksi oikeuksiksi, velvollisuuksiksi ja ominaisuuksiksi, joita toimija olettaa itselleen ja muille toimijoille tai muut toimijat olettavat hänelle. Identiteetit muodostuvat erilaisiksi eri diskursseissa, veistä kädessään pitävä ihminen esim. murhaajaksi tai vaikkapa kokiksi. Puhuttaessa sosiaalisesta identiteetistä viitataan siihen, miten yksilö kiinnittyy osaksi laajempaa yhteisöä tai ryhmää, tai miten yksilö diskurssissa tuottuu ryhmän jäsenenä.

ideologia

• määritelty monin eri tavoin: mm. ajatus- ja uskomussysteemiksi, jotka ovat ominaisia poliittiselle tai sosiaaliselle toiminnalle, vääräksi tietoisuudeksi, yhteisön implisiittiseksi teoriaksi siitä, millaisia objekteja maailmassa on olemassa, miten maailma toimii jne. Usein yhdistetään myös valtasuhteiden ylläpitämiseen.
• Erityisesti kriittinen diskurssianalyysi tai lingvistiikka pohtii merkitystä sen kannalta, miten erilaiset kielelliset valinnat sisältävät ideologioita, ovat ideologisesti latautuneita. Voidaan ajatella, että kieli ja diskurssi on aina ideologista, ja kielenkäyttäjä sitoutuu tahtomattaankin (ja tiedostamattaan) joihinkin ideologioihin (ks. myös luonnollistuminen)

interdiskursiivisuus

• diskurssit viittaavat toisiin diskursseihin (esimerkki: vaikkapa pakolaisdiskurssi (pakolaisista käydyissä keskusteluissa "muodostuva" puhetapojen joukko) saattaa sisältää interdiskursiivisen viittauksen esim. yleiseen kulttuuriseen suvaitsevaisuusdiskurssiin (esim. suvaitsevaisuuden näkeminen "hyveenä" jne.)

intersubjektiivisuus

• yhteisymmärrys, yksilöiden välinen ymmärrys. Esim. keskustelunanalyysissa saatetaan tutkia sitä, miten yhteenliitetyt toiminnot (esim. vierusparit) luovat pohjaa intersubjektiivisuudelle.
• Myös esim. merkityksen yhteydessä puhutaan intersubjektiivisuudesta, kun halutaan korostaa sitä näkökulmaa, että viestinnässä operoidaan yhteisillä merkityksillä tai rakentuu sosiaalisia merkityksiä.

intertekstuaalisuus

• vastaavasti kuin interdiskursiivisuus: tekstien tapa viitata toisiin teksteihin. Esim. jos papin saarna sisältäisi (jossain välissä) seuraavan: "Tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa", niin kyseessä olisi intertekstuaalinen viittaus erääseen lauluun (Pelle Miljoona, Moottoritie on kuuma)
• Toisinaan laajassa määrittelyssä halutaan intertekstuaalisuus nostaa kattotermiksi, jonka alalajina on interdiskursiivisuus.

kielenkäyttö

• vrt. diskurssi, periaatteessa mikä tahansa suullinen tai kirjallinen "dokumentti", voi olla esim. keskustelu, haastattelu, lehtikirjoitus, kirje, puhe jne. Diskurssintutkimuksessa puhutaan usein luonnollisesta kielenkäytöstä, jolla tarkoitetaan sitä, että kieli on tosiaankin jossain käytettyä, ei esim. tutkimusta varten keksittyjä tekstejä. Sen sijaan esim. autonomiselle lingvistiikallehan (esim. Chomsky) ovat kelvanneet analysoitaviksi keksityt esimerkkilauseet.

kieliopillinen metafora

• kieliopillisesti metaforinen ilmaus, jonkin kieliopillisen aineksen ilmeneminen sille epätyypillisessä tehtävässä: esim. toiminnan ilmaiseminen substantiivilla

kirjoittuminen

• diskurssianalyyttiseen (suomalaiseen) sanastoon on yhtenä keskeisenä terminä levinnyt kirjoittuminen. Tällaisella muotoilulla halutaan välttää sitä, että puhuttaisiin esim. puhujan intentioista ja korostaa sitä, että tarkastelun kohteena on nimenomaan kieli (tai teksti tai diskurssi). Erilaiset asiat kirjoittuvat tekstiin, ja erilaiset henkilöt (identiteetit) kirjoittuvat tekstiin (vrt. konstruointi, rakentuminen)

koheesio

• Tekstin sidosteisuus. Voidaan lähestyä tekstinsisäisenä ominaisuutena: millä keinoin esim. lauseet liitetään toisiinsa, esim. informaation jakautuminen teemaan ja reemaan (ks. temaattinen rakenne), toistot, korvaukset, referenssi, synonyymit, antonyymit, leksikaaliset valinnat ylipäätään, konnektorit, adverbit, aikamuodot jne.
• Laajemmin ymmärrettynä koheesio  on ominaisuus, jonka tulkitsija heijastaa tekstiin, tulkitsija siis luo koheesiota. Tällöin kyse on interaktiivisesta ominaisuudesta, jossa operoidaan kaikilla diskurssin tasoilla, mm. sillä, mikä on missäkin tilanteessa odotuksenmukaista, millaisia (yli ja ohi tekstin meneviä) merkityksiä ja tulkintoja sanoilla ja ilmauksilla on.

koherenssi

• tekstin peräkkäisten, lineaaristen jaksojen yhteenkuuluvuus (vrt. koheesio).

konstruointi

• (=rakentaminen/rakentuminen) diskurssintutkimus lähtee (useimmiten) siitä näkökulmasta, että kielen käyttö ei pelkästään kuvaa vaan myös tuottaa, muuntaa, järjestää ja rakentaa maailmaa, sosiaalista todellisuutta. Kielen käyttö siis konstruoi todellisuutta. Samaa tarkoittaen joissain yhteyksissä puhutaan konstitutioinnista tai konstruktiivisuudesta. Kokonaisuutena tätä näkökulma voidaan nimittää sosiaaliseksi konstruktionismiksi.

kontekstit

• tekstinulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat tekstin tulkintaan, puhutaan myös tekstinsisäisistä tai tekstiin kirjoittuvista konteksteista, kontekstia voidaan siis rakentaa diskurssissa. Joissain yhteyksissä erotetaan sosiaalinen konteksti, joka viittaa ihmisten kanssakäymisessä luotavaan kontekstiin ja sosietaalinen konteksti, jota määräävät yhteiskunnan instituutiot. Useimmiten tyydytään kuitenkin puhumaan vain sosiaalisesta kontekstista. Myös vuorovaikutus- ja tilannekonteksteista puhutaan silloin, kun halutaan täsmentää kontekstin luonnetta.

luonnollistuminen

• viittaa siihen ajatteluun, että sananvalinnat, retoriset rakenteet, lausetyypit jne. tulevat kontekstissaan kyseenalaistamattomiksi. Esimerkiksi seksistisistä piirteistä (kielessä) voi tulla siinä määrin luonnollistuneita, että niiden seksismiä ei havaita.
• Kriittisen lingvistiikan keskeisiä tavoitteita on mm. luonnollistumien paljastaminen. Usein luonnollistuneet ideologiset merkitykset näkyvät ns. "terveen järjen" (common sense) merkityksinä, ja esimerkiksi juuri rasismi ja seksismi kätkeytyvät mielellään tällaisiin luonnollistumiin.

merkityspotentiaali

• mahdollisuus merkitä. Sen sijaan, että puhuttaisiin merkityksestä olemassaolevana seikkana (esim. sanan x merkitys on 'xxx'), diskursiivinen lähestymistapa korostaa ilmauksilla olevan mahdollisuuksia merkitä. Eri konteksteissa nämä mahdollisuudet aktualisoituvat eri tavoin.
• Sitä, mitä sanalla kulloinkin tarkoitetaan, voidaan ajatella esim. tarkoittamisena, ja jokainen tarkoittaminen eli kielellisen ilmauksen aktuaalinen käyttö vaikuttaa ilmauksen merkitykseen (merkityspotentiaaliin). Käyttö on siis ensisijaista, merkitys(potentiaali) nousee käytöstä, mutta toimii kaksisuuntaisesti käytön kanssa.

modaalisuus

• puhujan asenteiden tai käsitysten ilmaiseminen, propositiosta erottuvat ainekset. Esim. kielto, tempus, modus, kommentit.

moniäänisyys

• vrt. intertekstuaalisuus. Teksteissä ja puheessa olevat vieraat äänet, toiseudet, ennen kaikkea tekstin äänien ja merkitystasojen monikerroksisuus

piiloteksti

• lähellä intertekstuaalisuutta. Tarkoittaa yleisemmin tekstiin kirjoittuvia "muita tekstejä" ja implisiittisyyttä

puheakti, puhefunktio

• (Austin, Searle) kielellinen tapahtuma, kieli tai kielenkäyttö tekoina. Ajatuksena se, että kielenkäyttö on toimintaa ja seurauksellista tekemistä. Usein käytettyjä esimerkkejä ovat performatiiviset aktit kuten kastan tämän laivan..., julistan teidät...
• Austin (1962) jakoi puheaktit lokutiivisiin (merkityssisällön ilmaiseminen), illokutiivisiin (merkityssisällön esittämisen tapa) ja perlokutiivisiin (merkityssisällön vaikutus, nivoutuu illokuutioon). Searle kehitteli puheaktiluokitusta ja jakoi puheaktit tarkemmin representatiiveihin, direktiiveihin, komissiiveihin, ekspressiiveihin ja deklaratiiveihin.

rekisteri

• (kielenkäyttö)tilanteen toteutuminen esim. sanoina, tekstuaalisina valintoina ja kieliopillisina valintoina, kielen tilanteen mukaisuus

sosiaalinen käytäntö

• (sosiaalinen käytänne) tapa, jolla ihmiset tuottavat ja järkeistävät asioita sen kautta, miten niissä "yleisesti" menetellään. Diskurssi ja kielenkäyttö on osa sosiaalisia käytäntöjä ja sijoittuu sosiaalisiin käytäntöihin. Esim. lääkärin ja potilaan keskustelu on osa laajempaa sosiaalista käytäntöä, mm. terveydenhuoltojärjestelmää, yleensäkin sitä, että sairaan (yhteiskunnassamme) on tapana mennä lääkärin vastaanotolle jne. jne. Niinpä potilaalla ja lääkärillä on tieto sosiaalisesta käytännöstä 'potilas lääkärin vastaanotolla', ja heidän keskustelunsa on tulkittavissa tätä sosiaalista käytäntöä vasten.

sosiaalinen todellisuus

• yhteiskuntarakenteet, ihmiset, instituutiot, asiaintilat ym. Ylipäätään kaikki, minkä "todellisuus" on suhteessa tai jollain tavoin kiinnittynyt inhimilliseen toimintaan, kuuluu sosiaaliseen todellisuuteen. (Ks. konstruointi)

(subjekti)positio

• asemat, joihin puhuja diskurssissa kirjoittuu. Esim. puhujan asettuminen tekstissä tietynlaiseksi minäksi, joiltain osin lähellä roolin käsitettä

teemarakenne

• teema on se, mitä lause käsittelee. Yleensä (esim. suomessa) syntaktisesti lauseen alussa. Reemalla taas vastaavati tarkoitetaan loppua, sitä, mitä teemasta kerrotaan. Puhutaan myös uudesta ja tutusta: tuttu voi olla aiemmin mainittua tai esim. tilanteessa olevaa (kuten minä, sinä ym.). Tuttu voi olla myös jotain, joka otetaan annettuna tai retorisesti esitetään tuttuna, samoin kuin uusi voi olla aiemmin mainittu, johon puhuja haluaa kuulijan kiinnittävän huomiota. Teema-reema-jako on puhujaorientoitunut, uusi-tuttu-jako kuulijaorientoitunut.

teksti

• joissakin yhteyksissä kaikkia sekä kirjoitettuja että puhuttuja dokumentteja nimitetään teksteiksi. Tekstit voidaan erottaa diskursseista esim. ajattelemalla tekstejä teoreettisina konstruktioina, jotka realisoituvat diskursseina (van Dijk 1977 kirjassa Text and Context). Tällöin tekstit olisivat jotakuinkin samassa suhteessa diskurssiin kuin lauseet ovat ilmaukseen. Toisaalta teksti voidaan mieltää päinvastaisesti: kieli realisoituu teksteinä (näin Halliday 1978 kirjassa Language as social semiotic)

tekstilaji (genre)

• tekstit, joilla on yhteisiä kommunikatiivisia päämääriä

• sanaton t. kulttuurinen tekstien lukemista ohjaava tieto
• tiettyä sosiaalista käytännettä palveleva kielenkäyttötapa

Litteroidun tekstin analysoimista

Litteroidun tekstin analysoimista äänteiden muuttumisen näkökulmasta. Kurssin "Äänteistä puheeksi" kurssin harjoitustyö. Lopussa opettajan laatima mallivastaus.

- Assimilaatiota, jossa äänne mukautuu toisiin äänteisiin oli esimerkkitekstissä todella paljon, joten en luettele niitä kaikkia tässä, vaan valitsen muutaman esimerkin.

Muutamia esimerkkejä tekstissä:

Assimilaatio täydellisyyden mukaan: assimiloituva äänne mukautuu osittain assimiloivaan äänteeseen

”yritim puhuas semmosta” -

”em puhu”

Täydellinen assimilaatio, jossa äänne mukautuu täydellisesti assimiloivaan äänteeseen

”sem mun”

”noim muuten”

”yritim puhua”

”savom murteessa”

”puhuak kokonaan”

- Etäassimilaatiota, joissa vokaalisointu pakottavasti määrää millaisen vokaalin kanssa sana taipuu. Suffiksin vokaali määräytyy /a/:ksi jos sanassa on yksikin takavokaali, muuten suffiksiin tulee /ä/.

Esimerkkejä tekstissä:

”yleiskieltä” sanassa yleiskieli ei ole takavokaaleja.

”tavallista” sanassa on takavokaali /a/ joten suffiksikin on a.

- Loppukonsonantin katoa esiintyy näytteessä myös. Loppukonsonantin kato tarkoittaa sitä, jos /n/ tai /t/ katoaa puheessa kokonaan sanan lopusta.

Esimerkkejä tekstissä:

”hyvinki”

”ku”

”nii”

”Helsingi”

”halunnu”

- Loppuheittoa esiintyi tekstissä. Loppuheitto tarkoittaa sitä, kun sanan loppuvokaali katoaa puheessa.

Esimerkkejä tekstissä:

”siin”

”savoks”

”et”

- Geminaatio on sitä kun yksittäinen konsonantti muuttuu geminaataksi.

Esimerkki tesktissä:

”levveetä savvoo”

mallivastaus:

Mallivastaus

* Nasaaliassimilaatio:
a) osittainen: yritim puhua,, kaksistaam puhuttiin, sittem pitää, sem pois
b) täydellinen: sem mun, noim muuten, savom murteessa,
semmonev vivahde, oj jotenkin, minum mielestäni,, niim minä, sittem minä

* Rajageminaatio: puhuas semmosta, ei sovis siihen, vivahdes siihen, puhuak kokonaan
(Rajageminaatiossa tapahtuu myös assimilaatio.)

* Loppukonsonantin kato:
a) n kadonnut: niinku, hyvinki, nii, Helsingi yleiskieleen, sitte, ku, mä halusi
b) t kadonnut: en halunnu

* Loppuheitto: siin on, mut (< mutta), et (< että), savoks

* Yleisgeminaatio: levveetä savvoo

* Diftongin i:n kato: semmosta

Ihmisen paras kieli

Harjoitustyö kurssille "Johdatus kielentutkimukseen"

Kieli

Koirani katsoi minua silmiin ja heilutti häntäänsä. Sitten se katsoi ulko-ovea ja odotti minun tarttuvan takkiini. Se halusi minun tarttuvan takkiini, koska se on merkki yhteisymmärryksestä. Koira tiesi mitä minä ajattelen, minä tiesin mitä se ajatteli ja me vaihdoimme ajatuksia keskenämme. Mitä juuri tapahtui meidän välillämme? Käytimmekö me jonkinlaista vuorovaikutukseen ja eleisiin perustuvaa kieltä? Ajatusten vaihto ei pitänyt sisällään lainkaan sanoja, mutta se oli täynnä ymmärrystä.

Mutta oliko kyse kielestä? Hannele Dufva puhui luennollaan siitä, miten kieli on sukupolvelta toiselle siirtyvä ajattelun väline, yhteisöllistä toimintaa, joka opitaan vuorovaikutuksessa (Hannele Dufvan luentotallenne). Kun ajattelemme ihmisen ja koiran yhteiseloa 14 000 vuoden takaa (Cajander, Veli-Risto, Kauhala Kaarina 2001), niin tämä näkökulma kielen olemassaolosta tuntuu selvältä. Ihminen ja koira ovat siirtäneet sukupolvelta toiselle vuorovaikutustaitoja ja kykyä tehdä omia ajatuksiaan toisen tiedettäväksi, tämä kriteeri täyttyy siis kirkkaasti. Elise Kallio kirjoittaa Kaltio -lehdessä (2010) että eläinten kieltä tutkittaessa on myös havaittu, että eläinten kommunikaatiojärjestelmistä on löydetty murteita ja viitteitä jopa kieliopista. Sen lisäksi, että koirilla on oma tunnistettava kielellinen järjestelmänsä, ne myös oppivat vieraita kieliä. Keskimäärin kesykoira oppii 165-250 ihmiskielen sanaa (Yle Tiede 2009) ja sillä on kyky yleistää oppimansa sanat ja kokemukset objekteiksi, eli yleistämään oppimansa koskemaan kaikkia olioluokan edustajia (Reijonaho, Jaana). Olemme siis todenneet, että koiralla on monenlaisia samoja kielellisiä kykyjä ja ominaisuuksia, kuin ihmiselläkin.

Mitä siis puuttuu koiralta, jonka käyttämä viestintämenetelmä ei saa virallista ja tunnustettua kielen statusta? Jos kielen määritelmä rajattaisiin vain puhuttuihin, kuultuihin ja kirjoitettuihin sanoihin, miksi viittomakielinen kuuro olisi paremmassa asemassa, kuin lenkkipolulle mielivä kesykoira?

Kokonaisuuteen on otettava mukaan tekijä, jota häntää heiluttavalla ystävälläni ei ole: politiikka. Kielen olemukseen kuuluu aina jollain tapaa mukaan politiikka ja yhteiskunta. Vaikka voisin miten pitkälle määritellä koirani kykyä multimodaaliseen vuorovaikutukseen, niin politiikkaan koirani ei lähde mukaan. Ehkä keskustelemme tästä uudelleen jonain päivänä, kun ihmisen paras ystävä on hankkinut tassujensa taakse armeijan ja laivaston.

Lähde

• Cajander, Veli-Risto, Kauhala Kaarina 2001: Parasta ystävyyttä yli 100 000 vuotta – Tiede-lehti 2001 (7) -www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/parasta_ystavyytta_yli_100_000_vuotta 10.10.2015
• Reijonaho, Jaana : Koiran kieli ja ihmisen kieli: komparatiivista kielitiedettä – Aspekti -ainejärjestö - http://www.ling.helsinki.fi/aspekti/lux/1/KOIRAKIE.TXT 10.10.2015
• Hannele Dufva: Kieli -mitä se on – Jyväskylän yliopiston Moniviestin - http://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/hum/kielet/yleisopinnot/klsp004-s2015/recording-25-09-2015-11.50/@@view 10.10.2015
• 2009: - Yle Tiede - http://yle.fi/uutiset/koirat_yhta_alykkaita_kuin_pikkulapset/5859993 10.10.2015
• Kallio, Elise 2010: Toisenlaisen älykkyyden jäljillä -Kaltio Pohjoinen kulttuurilehti 2010 (3) - http://www.kaltio.fi/lehtiarkisto/kaltio-3-2010/lempinen310 10.10.2015

Luentomuistiinpano: Substantiivityyli, kiilalauseet, samansijaisuus

Tämä on muistiinpano kielenhuollon kurssilta. 

Substantiivityyli ns substantiivitauti

- Oireita: substantiivi joka on varastanut ilmaisukykyiselle predikaattiverbille kuuluvan aseman
- Ilmaus muuttuu dynaamisesta staattiseksi
- Verbin tekeminen siirtyy substantiiviin
- PÄÄVERBIKSI JOUDUTAAN OTTAMAAN MERKITYKSELTÄÄN VÄRITÖN VERBI esim aiheuttaa, edellyttää, hoitaa, järjestää, muodostaa, olla suorittaa, tapahtua, toteuttaa
- substantiivi voitaisiin korvata konkreettisella verbillä, siinä voi unohtua se että verbi on lauseen ydin.

Esimerkkejä:

"Jätevedet aiheuttavat Porvoonjoessa huomattava pilaantumista"
-- Jätevedet pilaavat..

"Rakennuksessa suoritetaan korjaus"
-- Rakennus korjataan

"Näiden elintarvikkeiden pilaantumisherkkyys on suuri"
-- Nämä elintarvikkeet pilaantuvat helposti

Substantiivityylin piirteitä

- Verbeistä johtuvat substantiivit esim: työllistäminen, laajentaminen, seuranta
- Adjektiiveista johdetut substantiivit: esim suuruus, köyhyys, pikkeuksellisuus
- Yhdyssanat joiden loppuosa on abstrakti ja merkitykseltään hämärä: esim työttömyysaste, tulotaso, koulutustoiminta, korjaustyö
- Adverbit, jotka ilmaisevat asioiden väisiä suhteita: esim avulla, muodossa, puolella, suhteen, kohdalla, osalta, puolelta, taholta, puitteissa, sisällä , toimesta jne

Lisää esimerkkejä

"Ilmoittautuminen poissaolevaksi on tehtävä viim aikana X.."
-- Poissaolevaksi on ilmoittauduttava..

"Näiden jälkeen anottua jäsenmaksupalautusta ei voida suorittaa"
-- Jäsenmaksua ei voida palauttaa jos sitä on anottu X jälkeen

"Ylioppilaskunnan jäsenmaksu sisältää yo-kunnan jäsenpalvelut. Näihin kuuluvat terveydenhuoltopalvelut"
-- ylioppilaskunnan jösenmaksu sisältää mys palvelut, kuten terveydenhuollon jne

"Vanha tarra on voimassa elokuun (joukkoliikenteen alennuksien osalta syyskuun) loppuun"
-- vanh tarra on voimassa elokuun loppuun, mutta joukkoliikenteessä sillä saa alennuksen syykuun loppuun asti.

Esitysjärjestys

- Teema= tuttu asia ensin
- Reema= uusi asia lopussa
- Yleensä lukija olettaa, että tutut asiat esitetään ensin
- Lauseen lopussa oleva uusi asia saa suurimman painon
- Jos uusi asia on alussa (ennen predikaattia), se voi haitata ymmärrettävyyttä.
   - Etenkin pitkissä lauseissa

Esimerkkejä tekstin inforakenteesta

a) teema säilyy samana
     - Virtanen on opettaja. Hän asuu omakotitalossa. Hänellä on mies ja kolme lasta. Viime viikolla Virtanen sai erikoisen lähetyksen.

b) uusi asia syntyy reemasta
     - Odysseus on hyvä hyvä esimerkki eeppisestä runoelmasta. Eeppiset runoelmat sisältävät pitkästi jargonia. Jargon on yleensä muodoltaan tietynlaista.

c) teemat liittyvät johonkin yläkäsitteeseen tai asiakokonaisuuteen
    - Voikukka on yleinen maassamme. Sen keltaiset kukat antavat väriä ojanpientareille ja niityille. Sen vastapuhjenneista lehdistä voi valmistaa oivallista salaattia.

- Sanajärjestys vaikuttaa painotuksiin ja merkitykseen
- Lausekkeiden pituus vaikuttaa esitysjärjestykseen teema-reema-rakenteen lisäksi
- Jos yhteen kuuluvat sanat ovat kaukana toisistaan, lukijan voi olla vaikeaa hahmottaa ajatusta
- Huolimaton sanajrjestys voi tehdä ilmauksen kaksiselitteiseksi
   - "Määrärahojen turvin vaurioitunut empiretalo voidaan korjata"
- ymmärtämistä haittaa myös, jos predikaatin edellä on paljon asiaa
  - "Suomen kolmanneksi tunnetuin ja kiinnostavin yliopisto nuorten aikuisten parissa ON jyu"

Pitkät määriteketjut

- Syntyvät usein siitä, että halutaan täsmentää asiaa ja ahdetaan liikaa asiaa samaan lauseeseen 
-- Itkonen: Partisiippiattribuutti
- Etäännyttävät yhteen kuuluvia lauseenjäseniä toisistaan, viittaussuhteet lauseessa monimutkaistuu. Lukija joutuu poukkoilemaan edestakaisin löytääkseen pääasian. Usein tähän sorrutaan, jos halutaan erityisesti täsmentää jotain uutta asiaa.
- Esittävät usein uuden asian ennen tuttua asiaa.
* Pilko asiat osiin, yksi asia yhdessä lauseessa!

Esimerkki
"/Velasta vallistevan korkokannan mukaiset vuonna -96 maksetut/ korot voisi vähentää verotuksessa."
-- Verotuksesta voi vähentä korot, jotka jne

"/Maahan perjantaina hinnankorotusten aiheuttamien mellakoiden vuoksi julistettua poikkeustilaa valvova/ armeija määräsi ulkonalikkumiskiellon.
-- Maahan julistettiin pe poikkeustila hinnankorotusten aiheuttamien mellakoiden vuoksi, ja nyt poikkeustilaa valvova armeija.. jne

Kiilalauseet

- Kiilalause on sivulause, joka tulee hallitsevan lauseen keskelle ja katkaisee lauseen kulun.
- lauseen loppu seuraa häntänä kiilan jälkeen
- Voi haitata ymmärrettävyyttä, koska hallitsevan lauseen jäsenet joutuvat kauas toisistaan
- Kiilalause, joka katkaisee sivulauseen, muuttaa virkkeen aivan sekavaksi

Esimerkkejä:
"Retkellä, joka estää tunteja ja jonka varrelle ei osu ruokailupaikkoja, tarvitaan eväitä."
- Eväitä tarvitaan, jos retki kestää tunteja.. jne

"Verovelvollisuuden tuloverosta vähennetään, jos verovelvollisella on oikeus edellä kohdassa X selvitettyyn dorkaveroon ja tollohaitta-aste on 100%, 500e"
- Verovelvollisen tuloverosta vähennetään 500e jos.. jne

Pitkästä hankalasta lauseesta harjoituksena selvennetty:

Sotatila ja uudistukset toivat mukanaan uusia vaatimuksia, jotka vaativat aktiivista sopeutumista. Ärtyvyys kasvoi vanhoillaan pysyneissä piireissä, joissa uudet vaatimukset tuntuivat suurina rasituksina.

Haitallinen samasijaisuus

- lauseessa on peräkkäin samassa sijamuodossa olevia sanoja, jotka eivät kuitenkaan kuulu yhteen
- Yleensä samassa sijamuodossa olevat jäsenet rinnastuvat keskenään lukijan mielessä
- Lauseen tulkinta muuttuu, kun lukija pääsee sen loppuun asti.

esim:
"Tällöin lisätään palkkaan sopimukseen perustuvat korotukset"
* Palkkaan ja sopimukseen on samassa sijassa, vaikka niillä on eri funktio.
-- Tällöin palkkaan lisätään sopimukseen perustuvat korostukset
* Sanajärjestyksellä korjattiin

"Metsänomistajan tai hänen perheenjäseentensa hankintakaupan yhteydessä itse tekemän työn arvo on ansiotuloa."
-- Jos metäsnomistaja, tai hänen perheenjäsenensä on hankintakaupan yhteydessä itse tehnyt työtä, on työn arvo ansiotuloa.

- Jos lauseessa on monta samansijaista objektia (esimerkiksi genetiivi), se voi sekoittaa sitä mitä lauseella halutaan sanoa
- Mitä lauseella halutaan sanoa?
- Virke voi kärsiä symmetrian puutteesta

Kymmenen sanaa harjoitustyö

KLSP004 Harjoitustyö

Kielitieteellistä käsitteistöä kolmen Fred Karlssonin tekstin pohjalta.

Kirjoittanut Elina Vepsäläinen

Valitsin kolmeksi lähemmin tarkasteltavaksi tekstikokonaisuudeksi kaikki kolme Fred Karlssonin teoksen tekstiä ja merkitsen lähteitä jäljitettävyyden helpottumiseksi kirjaimilla a: Morfologia, b: Syntaksi ja c: Semantiikka.

Ojutkankaan ja kumppaneiden tekstit olivat minulle hyvin tuttuja Johdatus kielitieteeseen -kirjan pohjalta, sillä luin sen erittäin huolellisesti pääsykokeita varten. Tästä syystä päätin valita kolme vähemmän tuttua tekstiä tähän harjoitustehtävään. Keräsin artikkeleista kaikki sanat, käsitteet ja termit, jotka olivat minulle vieraita. Sitten etsin niille selitykset joko artikkeleista tai internetistä. Sanalistasta tuli aika pitkä, mutta koin tehtävän silti mieluisaksi, sillä huomasin kohtaavani samoja termejä ja käsitteitä useassa yhteydessä.

Kymmenen sanaa

Sana: Fred Karlssonin teoksen morfologiaa käsittelevässä osassa (Karlson, Fred 2008a: 84) kiinnostukseni herätti sanan määrittelyt. Karlssonin mukaan sana on toinen kahdesta kielitieteen peruskäsitteestä. Toinen on lause. Sanan yleispätevä ja pitävä määrittely on miltei mahdotonta ja tämä on yleistä kaikenlaisten peruskäsitteiden kohdalla. Sana voi olla leksikaalinen yksikkö, eli sanakirjasta löytyvä hakusana. Sana voi olla johdettu jostain toisesta sanasta tai se voi olla kahden sanan yhdistelmä, jolloin kyseessä on yhdyssana. Sanalla on merkitys. Sana voi myös täydentää merkitystä tai vihjata merkitykseen. Sana tarkoittaa jotain todellisen maailman käsitettä, ilmiötä tai tarkoitetta, mutta todellinen maailma on joskus hankala määritellä. Käsitettä ”sana” ei voida luonnehtia pelkästään merkityksen kautta, jos tukena ei ole täydellistä semantiikan teoriaa. Sanaa voi kielestä riippuen siirrellä lauseessa, toisin kuin äänteitä, ja sanojen osina esiintyviä päätteitä.

Generatiivinen semantiikka: Generatiivinen semantiikka tuli vastaan Fred Karlssonin tekstissä, jossa käsiteltiin semantiikkaa (2008c: 202). Sanalle ei löytynyt heti siitä tekstinkohdasta tarkempaa selitystä, joten etsin lisää tietoa internetistä. Helsingin nykykielten laitoksen harjoitussivustolta löytyi selitys, jonka mukaan generatiivinen semantiikka tarkoittaa tässä yhteydessa 'lueteltavaa' semantiikkaa. Generatiivinen kielioppi on yleisesti sellainen kielioppi, jonka avulla voidaan tarkasti ja mekaanisesti, esimerkiksi tietokonetta käyttäen, luetella kielen kaikki kieliopilliset ilmaukset. Generatiivinen on siis enemmän kuin vain 'täsmällinen'; esimerkiksi matematiikka on täsmällistä, mutta ei kokonaan mekaanisesti laskettavaa (Carlson, Lauri 2010 Helsingin nykykielten osasto)

Operationaalinen testi: Tapa testata kokonaisuuden eri osien, esimerkiksi lauseessa esiintyvien sanojen liikuteltavuutta, siirtelemällä osia eri järjestykseen. (Karlsson, Fred 2008a: 84 ). Voi tarkoittaa myös johonkin menettelyyn, operaatioon perustuvaa, tai sitä helpottavaa menetelmää (suomisanakirja).

Permutaatio: Permutoimalla voidaan tutkia lauseen sanoja sekoittamalla sanojen järjestystä, jos halutaan tutkia mitkä sanat tai lauseen osat ovat vapaita sen tyyliselle vaihtelulle. (Karlsson, Fred 2008a). Kielitoimiston sanakirja luonnehtii permutaatiota vaihdoksena ja järjestyksen muutoksena (suomisanakirja.fi)

Inkorporaatio: Kieliopillinen prosessi jossa sana liittyy toisen osaksi. Esim. suomen kielen yhdyssanat (Karlsson, Fred 2008).

Generatiivinen transformaatioteoria: Termi löytyi Fred Karlssonin syntakseja käsittelevästä osasta. Karlsson esitteli Noam Chomskyn generatiivisen transformaatioteorian luojana. Karlssonin mukaan Chomsky määritteli, että syntaksin tehtävä on laatia kuvaus joka kattaa, eli generoi, kielen kaikki kieliopilliset lauseet, mutta ei yhtään epäkieliopillista eli kielenvastaista lausetta (Karlsson, Fred 2008b: 125).

Denotaatio: Denotaatiota käsiteltiin Fred Karlssonin semantiikkaa käsittelevässä osassa (2008c: 208) jossa tarkasteltiin tapoja, joilla yksinkertaiset sanat denotoivat konkreettisen reaalimaailman olioita ja asioita. Yksittäisestä denotaatiosta käytetään termiä semeemi (Karlsson, Fred 2008c: 211).

Tutkin myös sanan selitystapoja internetissä ja koin suureksi avuksi wikipediasta löytämäni esittelyn. Sivustolla kerrottiin, että denotaatio on semiotiikassa, logiikassa ja kielitieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan merkin ensisijaista, ilmeistä tai pinnallista merkitystä ilman tulkitsijan antamia subjektiivisia lisämerkityksiä (Wikipedia). Yritin avata Wikipediassa ilmoitettuja alkuperäisia lähdetietoja, mutta harmikseni huomasin, että alkuperäisten lähteiden sivustot olivat poistettu. En käyttäisi tällaista varmistamatonta lähdettä muualla, kuin tällaisessa kurssiharjoituksessa. Tässä tapauksessa Wikipedian varmistamaton tieto auttoi minua ymmärtämään Karlssonin artikkelin käsitettä, joten otin sen mukaan.

Montague-semantiikka: Semantiikan lähestymistapa, jossa on voitu tukeutua loogisten kalkyylien antamiin esikuviin (Karlsson, Fred 2008c: 209). Montaguen kieliopissa tavoitteena oli määritellä luonnolliselle kielelle (lähteessä lähinnä englannille) täysin täsmällinen syntaksi ja semantiikka samanaikaisella rekursiivisella säännöstöllä (Carlson, Lauri 2011 Helsingin nykykielten laitos).

Situaatiosemantiikka: Situaatiosemantiikkaan viitattiin samssa yhteydessä, kuin Montague-semantiikkaan, joten situaatiosemantiikkakin kuuluu samaan formaalis-autonomiseen lähestymistapaan, kuin Montague-semantiikkakin (Karlsson, Fred 2008c: 209).

Narkive -sivuston keskustelualueella Antti Ylikoski (2008) avaa termiä kertomalla, että kirjassa Situations and Attitudes (1983) situaatiosemantiikkaa kuvaillaan lähestymistapana, jossa predikaattilogiikan keinoin yritetään kuvata maailmaa, käytännössä kaikkia reaalimaailman mahdollisia suhteita.

Eksosentrinen konstruktio: Konstruktio jossa kumpikaan muodostin ei käyttäydy samoin kuin koko konstruktio, vaan ovat kokonaisuuden tasavertaisia komponentteja. Käytetään myös nimitystä neksus (Karlsson, Fred 2008b: 127).

Lähdeluettelo

• Barvise, John, Perry John Situations and Attitudes 1983 Center for the Study of Language and Inf 1998
• Helsingin nykykielten laitos Leksikon ja syntaksin harjoituksia Carlson, Lauri 2010 http://www.ling.helsinki.fi/~lcarlson/ctl/ctl105sy.shtml 1.10.2015
• Karlsson, Fred 2008a. Yleinen kielitiede - Morfologia Helsinki: Gaudeamus.
  
• Karlsson, Fred 2008b. Yleinen kielitiede - Syntaksi Helsinki: Gaudeamus.
  
• Karlsson, Fred 2008c. Yleinen kielitiede – Semantiikka Helsinki: Gaudeamus.
• Kielitoimiston sanakirja Suomisanakirja http://www.suomisanakirja.fi/operationaalinen 30.9.2015
• Helsingin nykykielten laitos Semantiikan harjoituksia Carlson, lauri 2011 http://www.ling.helsinki.fi/~lcarlson/ctl/ctl106se.shtml#Montaguen kielioppi 30.9.2015
• Narkive Newsgroup Archive Antti Ylikoski 2008 http://sfnet.tiede.narkive.com/tCCOGLfr/filosofinen-kysymys 30.9.2015
• Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Denotaatio 1.10.2015

Sanoja semantiikka-tekstistä

Sanojen ilotulitus jatkuu! 

Sanoja aiheella SEMANTIIKKA (Fred Karlsson)

Lingvistinen semantiikka: Merkitysoppi

Pragmatiikka: Tässä artikkelissa pragmatiikka luonnehditaan puhunnosten käyttöön liittyviksi merkitystulkintojen tutkimukseksi.

Leksikaalinen semantiikka: Sanamerkitysten tutkimus

Kieliopillistuminen: Merkityksen vakiintumista kieliopilliseksi morfeemiksi

Lausesemantiikka: Selvittää periaatteita, joiden mukaan syntagman merkitys on funktio siinä esiintyvien vapaiden ja kieliopillisten morfeemien merkityksistä

Filosofinen semantiikka: Analysoi merkityksen käsitettä, sekä maailman, mielen ja kielen suhdetta

Looginen semantiikka: kehitetään täsmällisiä formalismeja merkitysilmiöiden kuvausta varten

Morfosyntaktinen: Muoto-oppi ja lauseoppi yhdessä

arbitaarinen: Mielivaltainen

affiksi: liite, sanan runkoon kiinnitettävä osa
- Prefiksi: Etuliite

• Suffiksi: Jälkiliite

Reduktionismi: Filosofinen oppi, jonka mukaan tietty kokonaisuus on palautettavissa eli redusoitavissaosiinsa.

Generatiivinen semantiikka: Generatiivinen tässä yhteydessä tarkoittaa 'lueteltavaa'. Generatiivinen kielioppi on sellainen, jonka avulla voidaan mekaanisesti, esimerkiksi tietokonetta käyttäen, luetella kielen kaikkikieliopilliset ilmaukset. (Generatiivinen on siis enemmän kuin vain 'täsmällinen'; esimerkiksi matematiikka on täsmällistä, mutta ei kokonaan mekaanisesti laskettavaa.) (lähde: http://www.ling.helsinki.fi/~lcarlson/ctl/ctl105sy.shtml )

Funktionaalinen lauseoppi: Merkityskategorioihin perustuvaa

Systeemikielioppi: Merkitys ja muoto voidaan nähdä rinnakkaisina järjestelminä

Formaaliset tieteet:  Matematiikka, joka luetaan usein erilliseen formaalisiksi eli käsitteellisiksi tieteiksi kutsuttuun ryhmään, sisältää yhtäläisyyksiä ja eroja sekä suhteessa luonnontieteisiin että humanistisiin tieteisiin. (lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede )

Reifioida: Esineellistää

Objektivistinen merkityskäsitys (tekstissä sivu 202):

• Sanat ja lauseet ovat tarkasteltavissa irrallaan niiden merkityksistä, merkitykset ovat olioita, jotka ovat formaalistettavissa samantyyppisellä tavalla kuin muodolliset elementit
• merkitykset ovat riippumattomia ulkomaailmasta, kulttuurikontekstista ja ihmisen kognitiivisista prosesseista; merkitykset ovat ennen kaikkea symbolisten edustusten ja ulkomaailman välinen suhde
• Sanamerkitykset ovat kuvattavissa semanttisten piirteiden avulla, jotka rakenteeltaan muistuttavat fonologiassa käytettyjä piirteitä mm binaarisuuden osalta, olio täyttää sanan merkityksen asettamat ehdot, jos olion voidaan todeta täyttävän asianomaisten selvärajaisten merkityspiirteiden asettamat ehdot
• lausemerkitysten kuvaus on melko mekaaninen, loogisen kalkyylin tapainen proseduuri, jonka päätarkoitus on päätellä, onko lause tosi suhteessa annettuun maailmaan, siinä ooleviin olioihin ja niiden välisiin relaatioihin. Lausesemanttinen kuvaus on suoritettu menestyksekkäästi, jos voimme esittää ne totuusehdot, joiden vallitessa lause on tosi ja jos käytössämme vielä on proseduuri, joka lopputulokseksi suhteessa johonkin maailmaan antaa totuusarvon ”tosi”
• metaforia, merkityksen laajentumia, emotiivista merkitystä, merkityksen kontekstiriippuvuutta tai muita formalismin kannalta poikkeuksillisia ilmiöitä ei kuvata.

Kalkyyli: on yksinkertaisimmillaan aksioomista ja syntaktisista päättelysäännöistä muodostuva merkkijonoihin liittyvä formaali systeemi. Aksioomat ja päättelysäännöt (tai laskusäännöt) esittävät, mitä kalkyylissä voidaan päätellä, eli ne esittävät sen, kuinka mielivaltaista lausetta on lupa käsitellä. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalkyyli )

Relaatio: Erilaisuussuhde kahden asian välillä. Monesti relaatio tarkoittaa kahden suureen, esimerkiksi painon ja koon riippuvuutta toisistaan. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Relaatio )

Aksiooma: Aksiooma on filosofiassa perusoletus, jonka paikkansapitävyys on ilmeinen[1]. Joidenkin mielestä tällaisia aksioomia ei ole olemassa. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aksiooma_(filosofia))

Emotiivinen merkitys: Kielellisen ilmauksen emotiivinen merkitys (erotettuna sen tiedollisesta tai kognitiivisesta merkityksestä) puolestaan liittyy sen meissä herättämiin tunteisiin, Näissä määritelmissä merkitys ei ole kielen sisäinen asia, vaan se kytkeytyy ihmisen ja maailman väliseen toiminnalliseen vuorovaikutukseen

(Lähde: Johdatus merkityksen merkityksiin Ilkka Niiniluoto Julkaisija: Gaudeamus. Oy Yliopistokustannus University Press Finland. Helsinki 2000 Julkaisu: Merkillinen merkitys/ toim. Anu Airola, Heikki J. Koskinen, Veera Mustonen ISBN 951-662-785-4 s. 13 - 25 S.8 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3601/niiniluoto13-25.pdf?sequence=1 )

Konventionaalisuus: Tavanomaisuus, sovinnaisuus

Invarianssi: Invarianssilla tarkoitetaan säännönmukaista ja ennustettavaa tapahtumaketjua. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Invarianssi)

Sanasematiikka tai leksikaalinen semantiikka: Sen pohtimista, mitä sanat/lekseemit merkitsevät

Monoliitti: Artikkelissa puhutaan sanan yhteydessä siitä että järjestelmämerkitykset

Ontologia: ontologia (filosofia) olevaisen perimmäistä laatua tutkiva tieteen haara. (http://www.suomisanakirja.fi/ontologia)

T-merkitys: Tässä artikkelissa ”tarkoitettu merkitys” engl: Intended meaning

Konstruoitu merkitys: Tajuttu merkitys, eli tajuama, englanniksi apprehended meaning

Järjestelmämerkitys: merkitys joka on erotttava sekä puhujan että kuulijan merkityksistä

Merkityksen tilanteiset aspektit: Sanoman tuottamiseen ja ymmärtämiseen liittyvää

Semanttinen kolmio: C.K. Ogden ja I.A Richardsin esittämä kaava semantiikan perusasetelmasta (sivulla 205)

Kielentää: Pukea sanoiksi

implisiittinen: kätketysti, epäsuorasti ilmaistu, viitteellinen.

Denotaatio/intensio: Denotaatio on semiotiikassa, logiikassa ja kielitieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan merkin ensisijaista, ilmeistä tai pinnallista merkitystä ilman tulkitsijan antamia subjektiivisia lisämerkityksiä.  (https://fi.wikipedia.org/wiki/Denotaatio)

Referentti: Tarkoite

Possessiivisuffiksi: -ni

Ekstensio: Sanan kaikki mahdolliset tarkoitteet

Parafraasi: Syntagman merkityksen vaihtoehtoinen, samaa merkitsevä ilmaisutapa

Viittauspotentiaali: Nimeämispotentiaali

Spesifinen: Tietty

geneerinen: yleinen

Koreferentiaalinen: Samatarkoitteinen, samaviitteinen

spatiotemporaalinen: Aikapaikkainen

Montague-semantiikka: Montaguen kieliopissa tavoitteena oli määritellä luonnolliselle kielelle (englannille) täysin täsmällinen syntaksi ja semantiikka samanaikaisella rekursiivisella säännöstöllä.  (http://www.ling.helsinki.fi/~lcarlson/ctl/ctl106se.shtml#Montaguen kielioppi)

Situaatiosemantiikka: situaatiosemantiikka (esim.
kirjassa Situations and Attitudes, 1983), jossa predikaattilogiikan keinoin
yritetään kuvata maailmaa (subjects: formal logic and computational
linguistics), käytännössä "kaikki reaalimaailman mahdolliset suhteet". (http://sfnet.tiede.narkive.com/tCCOGLfr/filosofinen-kysymys)

Prototyyppi: Tässä artikkelissa luonnehditaan tyypilliseksi ulkomuodoksi ja tyypilliseksi käyttöfunktioksi

Semeemi: Yksittäinen denotaatio

Kollokoida: Minkälaisia taipumuksia sanoilla on yhdistyä syntagmoissa muihin sanoihin

Polysemia: Monimerkityksinen

homonymia: Tilanne, että on kaksi fonologiselta asulta samanasuista, mutta silti erillisenä pidettävää lekseemiä

Rektio: sellainen yhteen kuuluvien sanojen suhde, että toinen vaatii toisen määrämuotoon (http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/)

Redundanssi: Merkityksen ”turha” toistaminen

Postulaatti: päättelyn lähtökohtana oleva ehto t. oletus; edellytys, vaatimus. (http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/)

meronymia: Hyponymiasta on muistettava pitää erillään meronymia. Se tarkoittaa osa-kokonaisuus -suhdetta. Esimerkiksi käsitteet kukka ja terälehti ovat keskenään meronyymisessa suhteessa. Terälehti on kukan osa, mutta ei kukka. Osamerkitys ei sisälly samalla lailla kokonaisuuteen kuin hyponymiassa.

Kokonaisuutta kutsutaan holonyymiksi ja sen osaa meronyymiksi. 

Hyperonyymin ja hyponyymin välinen suhde on hierarkkinen alistussuhde: toinen on yläkäsite, toinenalakäsite. Tällöin hierarkiassa alempana oleva käsite sisältyy ylempään käsitteeseen. Kaikki ruusut ovat kukkia, mutta kaikki kukat eivät ole ruusuja. Esimerkiksi:

• hyperonyymi (hypernym)
  kukka
• hyponyymi (hyponym)
  ruusu (http://www.sis.uta.fi/infim/infim_2011/informaatiotutkimus/kurssisivut/a34/osajarjestelmat/semantiikka/hyponymiaJaMeronymia.html)

Attribuutio: Attribuutiosuhde, kyse on olion ominaisuuksien suhteessa olioon itseensä. Olio koostuu osistaan, mutta sillä on ominaisuutensa

Synonymia: kahden tai useamman muodoltaan eri lekseemin denotaation identtisyys

Lähisynonyymi: Lähes identtiset

deskriptiivinen: Muoto kuvaa jotenkin tarkoitetta

Ensyklopedista tietoa: Maailmantietoa, joka ei ole integroitunut arkikieleen

skemaattinen: Denotaatioltaan väljempi

Parafraasi: Parafraasi on kirjallisen tai muun ilmaisun laajentava tai selittävä tekstin muunnelma, se on toisen tekstin omin sanoin sanomista. Parafraasi laaditaan jonkin asian selkiyttämiseksi tai korostamiseksi. Musiikissa parafraasi on sävellysten sovittamista toisille soittimille uusia aiheita lisäillen. (http://vastaukset.fi/q/Mik%C3%A4+on+parafraasi)

Komplementaarinen vastakohta: Lajivastakohta