Opiskelupurnaus

Kirjoitin tämän ystäväni blogitekstiin kommentiksi.

Yksi sivujuonne tästä aiheesta on se hetki, kun huomaa ensimmäistä kertaa kyllästyvänsä unelmaansa! Opiskeleminen yliopistossa on ollut minulle varmaan se suurin haave ikinä. Viime syksynä tuo haave sitten viimeinkin toteutui, ja olen ollut aivan tulessa siitä asiasta. Joka kerta luennolla muistutan itselleni, että WAUDE, kato missä sä oot! Koulussa! Ihan oikeasti koulussa! Upeinta evör! Näiden hekumallisten fiilisten takia on ollut tosi rankkaa myöntää itselleen, että on ihan ookoo kyllästyä välillä. Välillä saa tulla sellainen olo, että haluaisi heittää kaikki kirjat ulos ikkunasta ja tehdä jotain ihan muuta. Joskus, kun kaikki motivaatio ja ponnistelu ei vain riitä hyvään suoritukseen, niin pitää vain myöntää itelleen että hei; perseelle meni ja se vituttaa! Se saa vituttaa! Saa kyllästyttää ja saa tuntua ihan paskalta. Siinä on opettelunsa, miten hyväksyä paskispäivän tunteet, kun kuitenkin saa samalla elää sitä suurinta unelmaansa. Voisin kuvitella, että tällaista käy läpi joku sellainen, joka pitkien hedelmöityshoitojen jälkeen tuntee suunnatonta ärsytystä, kun kaikkien toiveiden tulos parkuu yöllä kahden tunnin välein. Välillä minun opiskeleminen on se hedelmöityshoitojen tuloksena syntynyt vauva, jolla on paha koliikki :D