lauantai 10. lokakuuta 2015

Ihmisen paras kieli

Harjoitustyö kurssille "Johdatus kielentutkimukseen"

Kieli

Koirani katsoi minua silmiin ja heilutti häntäänsä. Sitten se katsoi ulko-ovea ja odotti minun tarttuvan takkiini. Se halusi minun tarttuvan takkiini, koska se on merkki yhteisymmärryksestä. Koira tiesi mitä minä ajattelen, minä tiesin mitä se ajatteli ja me vaihdoimme ajatuksia keskenämme. Mitä juuri tapahtui meidän välillämme? Käytimmekö me jonkinlaista vuorovaikutukseen ja eleisiin perustuvaa kieltä? Ajatusten vaihto ei pitänyt sisällään lainkaan sanoja, mutta se oli täynnä ymmärrystä.

Mutta oliko kyse kielestä? Hannele Dufva puhui luennollaan siitä, miten kieli on sukupolvelta toiselle siirtyvä ajattelun väline, yhteisöllistä toimintaa, joka opitaan vuorovaikutuksessa (Hannele Dufvan luentotallenne). Kun ajattelemme ihmisen ja koiran yhteiseloa 14 000 vuoden takaa (Cajander, Veli-Risto, Kauhala Kaarina 2001), niin tämä näkökulma kielen olemassaolosta tuntuu selvältä. Ihminen ja koira ovat siirtäneet sukupolvelta toiselle vuorovaikutustaitoja ja kykyä tehdä omia ajatuksiaan toisen tiedettäväksi, tämä kriteeri täyttyy siis kirkkaasti. Elise Kallio kirjoittaa Kaltio -lehdessä (2010) että eläinten kieltä tutkittaessa on myös havaittu, että eläinten kommunikaatiojärjestelmistä on löydetty murteita ja viitteitä jopa kieliopista. Sen lisäksi, että koirilla on oma tunnistettava kielellinen järjestelmänsä, ne myös oppivat vieraita kieliä. Keskimäärin kesykoira oppii 165-250 ihmiskielen sanaa (Yle Tiede 2009) ja sillä on kyky yleistää oppimansa sanat ja kokemukset objekteiksi, eli yleistämään oppimansa koskemaan kaikkia olioluokan edustajia (Reijonaho, Jaana). Olemme siis todenneet, että koiralla on monenlaisia samoja kielellisiä kykyjä ja ominaisuuksia, kuin ihmiselläkin.

Mitä siis puuttuu koiralta, jonka käyttämä viestintämenetelmä ei saa virallista ja tunnustettua kielen statusta? Jos kielen määritelmä rajattaisiin vain puhuttuihin, kuultuihin ja kirjoitettuihin sanoihin, miksi viittomakielinen kuuro olisi paremmassa asemassa, kuin lenkkipolulle mielivä kesykoira?

Kokonaisuuteen on otettava mukaan tekijä, jota häntää heiluttavalla ystävälläni ei ole: politiikka. Kielen olemukseen kuuluu aina jollain tapaa mukaan politiikka ja yhteiskunta. Vaikka voisin miten pitkälle määritellä koirani kykyä multimodaaliseen vuorovaikutukseen, niin politiikkaan koirani ei lähde mukaan. Ehkä keskustelemme tästä uudelleen jonain päivänä, kun ihmisen paras ystävä on hankkinut tassujensa taakse armeijan ja laivaston.


Lähde



Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)