Sanoja semantiikka-tekstistä

Sanojen ilotulitus jatkuu! 

Sanoja aiheella SEMANTIIKKA (Fred Karlsson)

Lingvistinen semantiikka: Merkitysoppi

Pragmatiikka: Tässä artikkelissa pragmatiikka luonnehditaan puhunnosten käyttöön liittyviksi merkitystulkintojen tutkimukseksi.

Leksikaalinen semantiikka: Sanamerkitysten tutkimus

Kieliopillistuminen: Merkityksen vakiintumista kieliopilliseksi morfeemiksi

Lausesemantiikka: Selvittää periaatteita, joiden mukaan syntagman merkitys on funktio siinä esiintyvien vapaiden ja kieliopillisten morfeemien merkityksistä

Filosofinen semantiikka: Analysoi merkityksen käsitettä, sekä maailman, mielen ja kielen suhdetta

Looginen semantiikka: kehitetään täsmällisiä formalismeja merkitysilmiöiden kuvausta varten

Morfosyntaktinen: Muoto-oppi ja lauseoppi yhdessä

arbitaarinen: Mielivaltainen

affiksi: liite, sanan runkoon kiinnitettävä osa
- Prefiksi: Etuliite

• Suffiksi: Jälkiliite

Reduktionismi: Filosofinen oppi, jonka mukaan tietty kokonaisuus on palautettavissa eli redusoitavissaosiinsa.

Generatiivinen semantiikka: Generatiivinen tässä yhteydessä tarkoittaa 'lueteltavaa'. Generatiivinen kielioppi on sellainen, jonka avulla voidaan mekaanisesti, esimerkiksi tietokonetta käyttäen, luetella kielen kaikkikieliopilliset ilmaukset. (Generatiivinen on siis enemmän kuin vain 'täsmällinen'; esimerkiksi matematiikka on täsmällistä, mutta ei kokonaan mekaanisesti laskettavaa.) (lähde: http://www.ling.helsinki.fi/~lcarlson/ctl/ctl105sy.shtml )

Funktionaalinen lauseoppi: Merkityskategorioihin perustuvaa

Systeemikielioppi: Merkitys ja muoto voidaan nähdä rinnakkaisina järjestelminä

Formaaliset tieteet:  Matematiikka, joka luetaan usein erilliseen formaalisiksi eli käsitteellisiksi tieteiksi kutsuttuun ryhmään, sisältää yhtäläisyyksiä ja eroja sekä suhteessa luonnontieteisiin että humanistisiin tieteisiin. (lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede )

Reifioida: Esineellistää

Objektivistinen merkityskäsitys (tekstissä sivu 202):

• Sanat ja lauseet ovat tarkasteltavissa irrallaan niiden merkityksistä, merkitykset ovat olioita, jotka ovat formaalistettavissa samantyyppisellä tavalla kuin muodolliset elementit
• merkitykset ovat riippumattomia ulkomaailmasta, kulttuurikontekstista ja ihmisen kognitiivisista prosesseista; merkitykset ovat ennen kaikkea symbolisten edustusten ja ulkomaailman välinen suhde
• Sanamerkitykset ovat kuvattavissa semanttisten piirteiden avulla, jotka rakenteeltaan muistuttavat fonologiassa käytettyjä piirteitä mm binaarisuuden osalta, olio täyttää sanan merkityksen asettamat ehdot, jos olion voidaan todeta täyttävän asianomaisten selvärajaisten merkityspiirteiden asettamat ehdot
• lausemerkitysten kuvaus on melko mekaaninen, loogisen kalkyylin tapainen proseduuri, jonka päätarkoitus on päätellä, onko lause tosi suhteessa annettuun maailmaan, siinä ooleviin olioihin ja niiden välisiin relaatioihin. Lausesemanttinen kuvaus on suoritettu menestyksekkäästi, jos voimme esittää ne totuusehdot, joiden vallitessa lause on tosi ja jos käytössämme vielä on proseduuri, joka lopputulokseksi suhteessa johonkin maailmaan antaa totuusarvon ”tosi”
• metaforia, merkityksen laajentumia, emotiivista merkitystä, merkityksen kontekstiriippuvuutta tai muita formalismin kannalta poikkeuksillisia ilmiöitä ei kuvata.

Kalkyyli: on yksinkertaisimmillaan aksioomista ja syntaktisista päättelysäännöistä muodostuva merkkijonoihin liittyvä formaali systeemi. Aksioomat ja päättelysäännöt (tai laskusäännöt) esittävät, mitä kalkyylissä voidaan päätellä, eli ne esittävät sen, kuinka mielivaltaista lausetta on lupa käsitellä. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalkyyli )

Relaatio: Erilaisuussuhde kahden asian välillä. Monesti relaatio tarkoittaa kahden suureen, esimerkiksi painon ja koon riippuvuutta toisistaan. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Relaatio )

Aksiooma: Aksiooma on filosofiassa perusoletus, jonka paikkansapitävyys on ilmeinen[1]. Joidenkin mielestä tällaisia aksioomia ei ole olemassa. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aksiooma_(filosofia))

Emotiivinen merkitys: Kielellisen ilmauksen emotiivinen merkitys (erotettuna sen tiedollisesta tai kognitiivisesta merkityksestä) puolestaan liittyy sen meissä herättämiin tunteisiin, Näissä määritelmissä merkitys ei ole kielen sisäinen asia, vaan se kytkeytyy ihmisen ja maailman väliseen toiminnalliseen vuorovaikutukseen

(Lähde: Johdatus merkityksen merkityksiin Ilkka Niiniluoto Julkaisija: Gaudeamus. Oy Yliopistokustannus University Press Finland. Helsinki 2000 Julkaisu: Merkillinen merkitys/ toim. Anu Airola, Heikki J. Koskinen, Veera Mustonen ISBN 951-662-785-4 s. 13 - 25 S.8 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3601/niiniluoto13-25.pdf?sequence=1 )

Konventionaalisuus: Tavanomaisuus, sovinnaisuus

Invarianssi: Invarianssilla tarkoitetaan säännönmukaista ja ennustettavaa tapahtumaketjua. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Invarianssi)

Sanasematiikka tai leksikaalinen semantiikka: Sen pohtimista, mitä sanat/lekseemit merkitsevät

Monoliitti: Artikkelissa puhutaan sanan yhteydessä siitä että järjestelmämerkitykset

Ontologia: ontologia (filosofia) olevaisen perimmäistä laatua tutkiva tieteen haara. (http://www.suomisanakirja.fi/ontologia)

T-merkitys: Tässä artikkelissa ”tarkoitettu merkitys” engl: Intended meaning

Konstruoitu merkitys: Tajuttu merkitys, eli tajuama, englanniksi apprehended meaning

Järjestelmämerkitys: merkitys joka on erotttava sekä puhujan että kuulijan merkityksistä

Merkityksen tilanteiset aspektit: Sanoman tuottamiseen ja ymmärtämiseen liittyvää

Semanttinen kolmio: C.K. Ogden ja I.A Richardsin esittämä kaava semantiikan perusasetelmasta (sivulla 205)

Kielentää: Pukea sanoiksi

implisiittinen: kätketysti, epäsuorasti ilmaistu, viitteellinen.

Denotaatio/intensio: Denotaatio on semiotiikassa, logiikassa ja kielitieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan merkin ensisijaista, ilmeistä tai pinnallista merkitystä ilman tulkitsijan antamia subjektiivisia lisämerkityksiä.  (https://fi.wikipedia.org/wiki/Denotaatio)

Referentti: Tarkoite

Possessiivisuffiksi: -ni

Ekstensio: Sanan kaikki mahdolliset tarkoitteet

Parafraasi: Syntagman merkityksen vaihtoehtoinen, samaa merkitsevä ilmaisutapa

Viittauspotentiaali: Nimeämispotentiaali

Spesifinen: Tietty

geneerinen: yleinen

Koreferentiaalinen: Samatarkoitteinen, samaviitteinen

spatiotemporaalinen: Aikapaikkainen

Montague-semantiikka: Montaguen kieliopissa tavoitteena oli määritellä luonnolliselle kielelle (englannille) täysin täsmällinen syntaksi ja semantiikka samanaikaisella rekursiivisella säännöstöllä.  (http://www.ling.helsinki.fi/~lcarlson/ctl/ctl106se.shtml#Montaguen kielioppi)

Situaatiosemantiikka: situaatiosemantiikka (esim.
kirjassa Situations and Attitudes, 1983), jossa predikaattilogiikan keinoin
yritetään kuvata maailmaa (subjects: formal logic and computational
linguistics), käytännössä "kaikki reaalimaailman mahdolliset suhteet". (http://sfnet.tiede.narkive.com/tCCOGLfr/filosofinen-kysymys)

Prototyyppi: Tässä artikkelissa luonnehditaan tyypilliseksi ulkomuodoksi ja tyypilliseksi käyttöfunktioksi

Semeemi: Yksittäinen denotaatio

Kollokoida: Minkälaisia taipumuksia sanoilla on yhdistyä syntagmoissa muihin sanoihin

Polysemia: Monimerkityksinen

homonymia: Tilanne, että on kaksi fonologiselta asulta samanasuista, mutta silti erillisenä pidettävää lekseemiä

Rektio: sellainen yhteen kuuluvien sanojen suhde, että toinen vaatii toisen määrämuotoon (http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/)

Redundanssi: Merkityksen ”turha” toistaminen

Postulaatti: päättelyn lähtökohtana oleva ehto t. oletus; edellytys, vaatimus. (http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/)

meronymia: Hyponymiasta on muistettava pitää erillään meronymia. Se tarkoittaa osa-kokonaisuus -suhdetta. Esimerkiksi käsitteet kukka ja terälehti ovat keskenään meronyymisessa suhteessa. Terälehti on kukan osa, mutta ei kukka. Osamerkitys ei sisälly samalla lailla kokonaisuuteen kuin hyponymiassa.

Kokonaisuutta kutsutaan holonyymiksi ja sen osaa meronyymiksi. 

Hyperonyymin ja hyponyymin välinen suhde on hierarkkinen alistussuhde: toinen on yläkäsite, toinenalakäsite. Tällöin hierarkiassa alempana oleva käsite sisältyy ylempään käsitteeseen. Kaikki ruusut ovat kukkia, mutta kaikki kukat eivät ole ruusuja. Esimerkiksi:

• hyperonyymi (hypernym)
  kukka
• hyponyymi (hyponym)
  ruusu (http://www.sis.uta.fi/infim/infim_2011/informaatiotutkimus/kurssisivut/a34/osajarjestelmat/semantiikka/hyponymiaJaMeronymia.html)

Attribuutio: Attribuutiosuhde, kyse on olion ominaisuuksien suhteessa olioon itseensä. Olio koostuu osistaan, mutta sillä on ominaisuutensa

Synonymia: kahden tai useamman muodoltaan eri lekseemin denotaation identtisyys

Lähisynonyymi: Lähes identtiset

deskriptiivinen: Muoto kuvaa jotenkin tarkoitetta

Ensyklopedista tietoa: Maailmantietoa, joka ei ole integroitunut arkikieleen

skemaattinen: Denotaatioltaan väljempi

Parafraasi: Parafraasi on kirjallisen tai muun ilmaisun laajentava tai selittävä tekstin muunnelma, se on toisen tekstin omin sanoin sanomista. Parafraasi laaditaan jonkin asian selkiyttämiseksi tai korostamiseksi. Musiikissa parafraasi on sävellysten sovittamista toisille soittimille uusia aiheita lisäillen. (http://vastaukset.fi/q/Mik%C3%A4+on+parafraasi)

Komplementaarinen vastakohta: Lajivastakohta